Hanna-Katariina

Pesin yhden ikkunaruudun kuvan ottoa silmälläpitäen, läpi ei tahtonut nähdä. Vaan ehtiihän noita hinkkailla. Loput säästän sadepäivälle.Joko esittelin pikkuisen ruokapöytämme? Käytetty, valkokantinen 81C muutti meille, kun möimme vanhan pöydän pihakirppiksellämme. Reilu vuosi sitten alkanut projekti sen uuteen uskoon laittamiseksi lässähti alkuinnostuksen jälkeen, eikä pyöreä muotokaan enää tuntunut oikealta näin pieneen tilaan. Onneksi sille löytyi uudet, rakastavat vanhemmat, jotka aikoivat ensi töikseen ryhtyä pintakäsittelyhommiin. Aikeena on laittaa toinen samanmoinen pöytä tämän rinnalle, mahtuisivat vieraatkin pöytään. Vaan mennään nyt tällä yhdellä tovi. Lomaan ei ole enää kauaa. Aika tarkalleen viikko. Sitä ennen tulisi hankkia mintunvihreälle ratsulleni kaikkea tarpeellista pikkukivaa, kuten satula. Ja renkaat.

Tunnen sen jo nyt. Suolaisen merituulen hiuksissani ja auringosta lämmenneen kallion poskeani vasten.Ja pyöräilystä kipeytyneen takapuolen.

Viime päivät olen kellunut linnunmaidossa. Auringonpaistetta, paljaita nilkkoja, kukkaan puhkeava luonto. Kesälomaretkien suunnittelua, ihania ihmisiä, autuutta. Nappiin menneitä kirjasuosituksia ja jäisen kylmää kolaa sitruunaviipaleella. Kesän ensiaskeleita. Lisäksi käsivarressa neljä mojovaa itikanpuremaa — merkki kesästä juu, linnunmaitoa njet. Kutittaa.

Ensi viikon lopulla järjestetään jälleen Puu-Vallilan pihakirppis, jossa voi paitsi tehdä mainioita löytöjä, myös ihailla alueen karamellin värisiä taloja ja linnunlaulun täyteisiä pihoja. Meidät löytää Päijänteentie 25-27:sta ainakin lauantaina klo 10-15. Seinänaapurimme Helsingin Kahvipaahtimo pitää huolen, ettei lopu puhti kesken kierroksen. Esimakua kaupan olevista aarteista voit tirkistellä täältä. Nähdään!